Joustava koulupäivä toisi kustannuksia

Kuntavaalien alla puolueet ovat vihdoin heränneet ottamaan vaaliohjelmaansa myös koulutuksen, joka on tulevaisuudessa kuntien tärkein tehtävä. SDP on asettunut omassa ohjelmassaan ajamaan joustavan koulupäivän -ajatusta. Joustava koulupäivä tarkoittaa, että koulupäivässä opituntien väliin sisällytettäisiin maksutonta kerhotoimintaa. Sen järjestäisivät ns. kolmannen sektorin toimijat eli erilaiset järjestöt.

Sinänsä hyvältä tuntuva ajatus ei ota huomioon järjestelyn realiteetteja ja kustannuksia. Jos oppituntien pituus on nykyisellään, joustava koulupäivä kasvattaisi koulupäivän pituutta. Siitä seuraisi, että oppilaiden jaksaminen etenkin viimeisillä oppitunneilla laskisi. Se tarkoittaisi myös, että oppilaille olisi tarjottava jokin välipala iltapäivällä. Monissa syrjäkunnissa, joissa oppilaat kuljetetaan kouluun, linja-autojen aikataulut menisivät uusiksi. Nämä molemmat kasvattaisivat kustannuksia.

Joustava koulupäivä merkitsisi opettajille ns. hyppytunteja, koska he eivät vetäisi kerhoja. Koulupäivän pidentyminen lisäisi opettajien työaikaa. Se olisi työmarkkinakysymys eikä ratkeaisi muulla kuin rahalla. Opettajan viikoittainen työaika on nyt 37,5 tuntia. Kaksi hyppy- tai muuta tuntia lisää päivässä kasvattaisi työajan yli 47 tuntiin.

On hurskasta ajatella, että edes suurissa taajamissa löytyisi urheiluseuroja tai vastaavia, joista löytyisi vapaaehtoisia kaikkien kerhojen vetämiseen. Seuroista tuskin löytyy myöskään riittävästi niitä, joilla on koulutusta ohjata ja opettaa nuoria. Ja kuka olisi vastuussa näitä työntekijöistä?

Kaikki vastuukysymykset ovatkin asia erikseen. Viimekädessä rehtori on vastuussa siitä, mitä koulun alueella tapahtuu. Hänelle ei voida sälyttää vastuuta ulkopuolisten vetäjien työstä. Ja miten koulujen vakuutukset toimivat? Kuka korvaa, jos jotain särjetään tai loukkaantuu?

Kerhotoiminta ei tapahtuisi vain ulkona. Sisätoiminta sotkisi koulun muuta työtä. Sitä aiheutuisi siivoukseen ja järjestyksenpitoon lisäkustannuksia.

SDP esittää myös, että kerhotoiminta voitaisiin sijoittaa koulupäivän alkuun tai loppuun. Esityksestä huokuu tietämättömyys. Jos kerhotoimintaa olisi päivän alussa, se toisi rauhattomuutta sen jälkeisiin oppitunteihin. Ja on ihme, jos aamun liikunta innostaisi nuoria, joista suuri osa on uneliaita aamun ensimmäisellä tunnilla lyhyeksi jääneen yöunen vuoksi.

Ja päivän lopuksihan kouluissa on jo kerhotoimintaa. Sitä ei tarvitse uudelleen keksiä.

Joissakin yhteyksissä on arveltu, että lisäkustannukset joustavasta koulupäivästä olisivat pari sataa euroa vuodessa oppilasta kohti. Totuus on vähintäänkin kymmenkertainen eikä silloin ole vielä otettu huomioon kasvaneita palkkakustannuksia.

Koulu ei ole lasten sijoituspaikka sille ajalle, kun vanhemmat ovat töissä. Se on oppimisen ja kasvamisen paikka kodin ohella. Joustava koulupäivä ei ole ratkaisu vanhempien ja lasten yhteisen ilta-ajan kasvattamiseen, koska siihen käy lääkkeeksi vain vanhempien halu.

Tietoja laaksola

Lehdistöneuvos
Opettaja-lehden päätoimittaja 1987-2014
Politiikan toimittaja – työmarkkinat ja eduskunta 1980-1987 (Sanomalehti Kaleva)
Toimittaja – koulu- ja opetusasiat 1975-1980 (Sanomalehti Kaleva)
Freetoimittaja 1972-1975 (Pohjolan Sanomat)

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *