Kiusaamisen taustalla usein ongelmat perheessä

Koulukiusaaminen on vakava ja tuomittava asia. Se ei ole vain tämän ajan ongelma, mutta on hyvä, että siitä puhutaan nyt avoimesti. Vaikka kiusaamista ei hyväksytä missään koulussa, julkisuudesta saattaisi saada sellaisen käsityksen tai ainakin sen, ettei kiusaamiseen puututa tavattaessa.

Kiusaamisongelma on monisyinen kokonaisuus. Sen havaitseminen on joskus hyvin vaikeaa, mutta kun näin tapahtuu, olisi peli saatava vihelletyksi heti poikki. Nyt esitetään yhdeksi ratkaisuksi, että kiusaaja siirrettäisiin toiseen kouluun. Pelkästään tämä tuskin toimii toivotulla tavalla. Kiusaaja saattaa etsiä uuden kohteen uudesta koulusta. Kiusaamiseen liittyy usein monia henkilöitä, mikä vuoksi kiusaaminen ei ehkä lopukaan vaan saattaa jatkua edelleen. Pienissä kunnissa uuden koulun löytäminen kiusaajalle voi käydä hankalaksi, jopa mahdottomaksi.

Vaikeuksista huolimatta juuri kiusaajan on silti saatava rangaistuksensa. Julkisuudessa olleet tutkijoiden ajatukset, ettei kiusaajaa pidä rangaista, koska se lisää hänen syrjäytymistään, ovat vääriä. Rangaistuksen pitää vain olla oikeudenmukainen ja sellainen, että kiusaaja ymmärtää tehneensä väärin. Eihän varastakaan pidä jättää rankaisematta siksi, että hän mahdollisesti syrjäytyy aiempaa enemmän.

Pelin poikki viheltämiseksi koululla pitäisi olla mahdollisuus kiusaajan pikaerottamiseen kolmeksi päiväksi. Tämä rauhoittaisi tilanteen oppilaiden keskuudessa, se olisi viesti perheelle, antaisi aikaa rauhassa ratkaista tilannetta koulussa ja toimisi rauhoittavana lääkkeenä kiusatulle. Siinä yhteistyö vanhempien kanssa olisi tärkeää, jotta oppilas ei jäisi heitteille ja rangaistus toimisi. Tämä ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu, vaan aloitus.

Miksi sitten joku oppilas kiusaa toista? Taustalla tapaa olla ongelmia ja pahoinvointia omassa perheessä. Ne voivat olla kiusaajan perheen ja kiusatun perheen välisiä tai vanhempien ja kiusaajan välisiä. Asiaan saattaa yhdistyä perheen talous-, terveys-, päihde-, asumis- tai muita ongelmia. Tämän vuoksi kiusaamista ei saada ratkaistuksi muulla kuin yhteistyöllä molempien asianosaisten perheiden, koulun opetushenkilöstön ja mahdollisesti sosiaaliviranomaisten kesken. Mutta tämä onkin usein se kivi, jota ei tahdota saada käännetyksi: perheet eivät halua, kykene tai osaa suhtautua tapahtuneeseen asiallisesti ja rakentavasti.

On ajalle ominaista, mutta samalla ikävää, että koulukiusatuksi tulemisen nousu julkisuudessa näyttävästi esille on tuonut mukanaan myös aiheeseen uuden varjopuolen. Vaikuttaa siltä, että joka toinen julkisuuden valokeilaan ja maineeseen ponnahtanut henkilö haluaa kertoa olleensa joskus koulukiusattu. Vaikuttaa ikään kuin kiusatuksi tulemisesta olisi tullut eräänlainen kehumisasia. Näinkään ei pidä olla.

Ne julkisuuden henkilöt, jotka sanovat olleensa koulukiusattuja ja kertovat siitä julkisuudessa, sanovat todennäköisesti syyksi julkituloonsa, että haluavat auttaa nyt kiusattuina olevia. Tuskin se on koko syy, vaan sympatian haku itselle. Tällaisesta julkitulosta saattaa saada väärän käsityksen: se olisi tie menestykseen elämässä.

Kiusaamisen ennalta ehkäisyyn on kouluissa tehty paljon. Empatiakasvatus ja moni muu asia ovat tärkeitä. Kiusaamisesta on puhuttava julkisuudessa ja kouluissa. Kaikki tämä on kuitenkin turhaa, ellei huoltajia saada rakentavasti mukaan.

Tietoja laaksola

Lehdistöneuvos Opettaja-lehden päätoimittaja 1987-2014 Politiikan toimittaja - työmarkkinat ja eduskunta 1980-1987 (Sanomalehti Kaleva) Toimittaja - koulu- ja opetusasiat 1975-1980 (Sanomalehti Kaleva) Freetoimittaja 1972-1975 (Pohjolan Sanomat)
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *