Etunimet ovat käytössä nytkin

Suomen kouluissa tulee pakolliseksi tasa-arvosuunnitelma. Sen toteuttamiseksi Opetushallitus on julkaissut käytännön oppaan, jolla pyritään helpottamaan suunnitelman toteuttamista. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaisu artikkeli aiheesta on kuitenkin johtanut voimakkaaseen huoltajien reaktioon niin sosiaalisessa mediassa kuin julkisuudessakin. Vanhempia suututtaa, koska oppaan viesti on ymmärretty niin, ettei poikia saa kutsua enää pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi. Oppilaita pitää Oph:n mukaan puhutella etunimillä.

Syntyneestä hulapaloosta on syytetty Nyt-liitettä. Varmasti silläkin on osansa, mutta kyllä sotkun takana on itse Opetushallitus. Sitä todistaa se, ettei se puhdistanut ilmaa edes hälyn jälkeen – päinvastoin. Opetusneuvos Satu Elo kertoi Yleisradion uutisissa, että ”hän ainakin haluaisi, että häntä kutsuttaisiin koulussa etunimellä”. Samaan syssyyn hän puhui tyttöjen ja poikien käsitöistä.

Ensinnäkin tuskinpa kukaan opettaja nytkään sanoo: ”Tyttö vastaa sinä” tai ”Poika nyt on sinun vuorosi”. Etunimiä käytetään nytkin. Ja toisin kuin Elo antoi ymmärtää, ei ole olemassa tyttöjen ja poikien käsitöitä vaan tekstiilityö ja tekninen työ. Ja ainakin useimmissa kouluissa oppilas voi osallistua kumpaan haluaa riippumatta, mitä sukupuolta edustaa.

Tasa-arvosuunnitelma joka kouluun on perusteltu asia, mutta kyllä vastaisuudessakin luokka on voitava jakaa ja jaetaankin joskus sukupuolen mukaan: liikuntatunnit ja niihin liittyvät pukeutumiset ja peseytymiset tai WC:t vain muutamana esimerkkinä. Ja jos luokassa on on hälyävä viiden pojan joukko, tuskinpa opettaja luettelee poikien nimiä erikseen.

On selvää, että kouluissa on perusteltua jättää käyttämättä perusteettomat jaot sukupuolen mukaan. Silti joskus voi olla perusteltua sekin, että ruokajonot jakautuvat tyttöihin ja poikiin yksinomaan järjestyksenpidon vuoksi.

Ohjeistuksessa sanotaan, että historiaa ei pidä opettaa vain suurmiesten historiana. Se on totta, mutta kun historiaa on näin pitkään kirjoitettu siitä näkökulmasta, on vaikeaa löytää esimerkiksi naisten ja lasten näkökulmaa pitkälle menneeseen. Pyrkimys tuollaisen näkökulman löytymiseen on kannatettavaa.

Tasa-arvo-ohjeistuksen valmistelulle on annettava kritiikkiä. Vaikuttaa, että valmistelussa on ollut taustalla myös jotain muita intohimoja ja näkemyksiä, mitä sanotaan julki. Myös se paljastuu Nyt-liitteestä Elon sanomana: ”Sitten on se suuntaus, jonka mukaan sukupuolten moninaisuus ei ole totta, koska Jumala on niin päättänyt”. Uskonnon tai Jumalan yhdistäminen tasa-arvoiseen opetukseen on asiatonta ja mautonta.

Ei ole ihme, että ohjeistus on aiheuttanut hämmennystä. Hyvästä asiasta on saatu tarpeeton sotku, koska se on tarjoiltu huonosti.

Tietoja laaksola

Lehdistöneuvos Opettaja-lehden päätoimittaja 1987-2014 Politiikan toimittaja - työmarkkinat ja eduskunta 1980-1987 (Sanomalehti Kaleva) Toimittaja - koulu- ja opetusasiat 1975-1980 (Sanomalehti Kaleva) Freetoimittaja 1972-1975 (Pohjolan Sanomat)
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *