Liian monta pelaajaa omilla korteillaan

Neuvottelut kilpailukykysopimuksesta ovat surullinen, mutta ei yllättävä näytelmä. Sopimukseen pääseminen on työmarkkinoilla tunnetusti aina vaatinut yövalvomisia, takarajojen ylityksiä ja kellojen pysäyttämisiä.

Nyt sopimuksen aikaansaamista vaikeuttavat monet osin uudet taustatekijät. Ei ole kaukaa haettu väite, että uuden suuren keskusjärjestön perustaminen heijastuu sopimusneuvotteluihin. Järjestöissä hakeudutaan nyt asemiin, jotta omat asemat ja valta voidaan maksimoida. Kovalla työmarkkinapolitiikalla halutaan osoittaa osaamista ja voimaa. Tämä on vanhaa ay-taktiikkaa, peliä, jossa on liian monta pelaajaa omilla korteillaan.

Vaikka opettajat ja muu julkinen sektori on suurin menettäjä, jos esillä ollut sopimus syntyy, kaupanalan työntekijöille sopimus ei kelpaa. Syynä sanotaan olevan, etteivät he luota hallitukseen! Millä tavalla eivät luota ja mihin asiaan he eivät luota?  Ja miksi eivät luota? Kysymys on työntekijöiden ja työnantajien välisestä sopimuksesta, jota hallitus voisi avittaa. Puheet luottamuspulasta ovat huuhaata.

Entä mitä merkitsisi 24 tunnin työajan pidennys. Vuodessa on noin 258 työpäivää. Se tarkoittaa, että työaika pitenisi 5,5 minuuttia päivässä, jos pidennys jaettaisiin tasaisesti jokaiselle työpäivälle. Toteutus tosin tapahtuisi eri aloilla eri tavoin ja siksi opettajille saattaisi tulla yksi suunnittelupäivä lisää ennen koulujen alkamista ja lisäksi puoli yt-tuntia nykyisten kolmen lisäksi joka työviikko. Tuota ei ole mahdotonta kestää, jos maan etu vaatii sitä.

Muutokset eivät ole siis järin suuria. Mutta olisikohan yksinkertaisesti niin, että sopimuksen kritisoijien vastustuksessa on kysymys puoluepolitiikasta? Tältä ajatukselta ei voi välttyä.

Työnantajapuoli pelaa tietysti omaa peliään. Se arvelee, että tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus laittaa pelimerkit juuri sellaiseen asentoon kuin se haluaa. Tämän paljastaa EK:n juupas-eipäs –toiminta. Se on tässä tilanteessa vastuutonta.

Ongelmana ovat myös useat poliitikot, jotka haluavat kohottaa profiiliaan ja toimia sopankeittäjinä. Demokratiaan kuuluu, että oppositionkin ääni kuuluu, mutta tässä tapauksessa olisi monen suun oltava kiinni virheellisine ja jopa vääristelevine tietoineen television ”aa-studioissa”. Suomi tarvitsee kilpailukykysopimuksen ja sen tietävät kaikki.

Ammattiyhdistysliikkeen se osa, joka nyt haraa vastaan, vie koko liikettä heikoille jäille. Jos sopimusta ei synny, hallitus toteuttaa jonkinlaisen leikkauslistansa. On lähes sataprosenttisen varmaa, että sen lisäksi on jotain muuta ikävää ay-liikettä kohtaan tulossa. Listalla vaihtoehtoina ovat varmasti kolmikantaperiaatteesta ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta luopuminen.

Tämä sopimus voi olla pahimmillaan koko ay-liikkeelle elämän ja kuoleman kysymys, jos se kaatuu.

 

Tietoja laaksola

Lehdistöneuvos Opettaja-lehden päätoimittaja 1987-2014 Politiikan toimittaja - työmarkkinat ja eduskunta 1980-1987 (Sanomalehti Kaleva) Toimittaja - koulu- ja opetusasiat 1975-1980 (Sanomalehti Kaleva) Freetoimittaja 1972-1975 (Pohjolan Sanomat)
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *