Suomalaisten lukutaitoa on pidetty itsestäänselvyytenä, mutta jo vuosina nuorten lukutaito on heikentynyt. Kansainvälisesti Suomi on edelleen kärkikastissa, mutta lukemisen ilo ja kiinnostus ovat katoamassa. Ajankäytössä lukeminen jää nuorilla häntäpäähän ja siitä on muodostumassa sivulause.
Lukiolaispojista yli puolet kahlaa läpi vain yhden kirjan vuodessa ja joka kolmas ei yhtään. Tytöistä puolet lukee vähemmän kuin kuusi kirjaa. Tästä seuraa, että joka kymmenes yli 16-vuotias suomalainen on vaikeuksissa, kun hänen pitäisi ymmärtää lukemaansa tai hakea tietoa. Yhä useammalta nuorelta puuttuu kyky luetun analysointiin, lähteiden kriittiseen vertailuun ja luotettavuuden arviointiin. Loogisten pitkien tarinoiden kirjoittaminen on vaikeaa, koska kirjoitettua tekstiä ymmärretään, käytetään ja arvioidaan aikaisempaa heikommin. Ja lukuhalut ovat yhteydessä lukutaitoon.
Lukuharrastuksen näivettymisestä seuraa, että useat nuoret päättävät peruskoulunsa kykenemättä lukemaan jatko-opinnoissa riittävällä tasolla. Liian monella yliopisto-opiskelijoilla on puolestaan vaikeuksia erotella isoista tekstimassoista keskeisiä asioita.
Yhtenä syynä suomalaisten aiemmin hyvää lukutaitoon on perustellusti pidetty tv-ohjelmien tekstitystä. PISA-tutkimuksen mukaan niissä maissa, joissa ohjelmat tekstitetään, 15-vuotiaiden lukutaito on OECD:n keskiarvoa korkeampi. Aikoinaan Suomen televisioon valittu tekstitysvaihtoehto oli siten viisas päätös, kun se toteutettiin myös laadukkaasti.
Nyt tilanne on muuttunut: tekstityksessä on runsaasti niin kirjoitus- kuin kielioppivirheitäkin. Mukaan pujahtaa ylimääräisiä kirjaimia tai niitä puuttuu, yhdyssanoja kirjoitetaan erikseen, sanojen taivutus on niin ja näin, verbien monikko ja yksikkö seikkailevat miten sattuu ja niin edelleen. Puhumattakaan niistä ”käännöskukkasista”, joissa sanoma voi teknisesti olla oikein, mutta lauseen sisältö on muuttunut alkuperäisestä.
Laadukkaasta ruututekstityksestä ei voi enää puhua. Liekö syy nykyiseen ohjelmien huonoon tekstitykseen se, että muut paitsi Yle ovat ulkoistaneet käännöstoimintansa. Ainakin kaupallisilla kanavilla virheet ovat silmiinpistäviä.
Lukutaidon ylläpitoon ei tietenkään riitä pelkkä korkeatasoinen ruututekstitys, mutta sillä on osansa tässä osaamisessa. Valtaosa suomalaisten päivittäin lukemasta tekstistä on nykyään nimenomaan ruututekstitystä.
Lukemisen uudelleen löytämiseksi ja lukutaidon kohentamiseksi olisi tietysti tehtävä muutakin kuin parantaa ruututekstitystä. Päiväkotien kirjallisuuskasvatus olisi tuotava takaisin jokaiseen päiväkotiin. Tutkimusten mukaan sitä ei ole jokaisessa päiväkodissa. Lisäksi peruskoulun olisi tuettava lukemista nykyistä voimakkaammin ja vanhempien olisi ohjattava lapsiaan kirjastoihin. Lukeminen ei silti tarvitse keskittyä pelkästään painetun tai tv-tekstin lukemiseen. Nettilukeminen on yhtä arvokasta.
